Katastrofiballadi

Projektinani oli kirjoittaa ensimmäinen versio Susi kauniin naisen vaatteissa -nimiselle kirjalle Katastrofiballadi -indiekirjasarjassa. Kirja seuraa tapahtumia ennen sarjan ensimmäisiä kirjoja ja syventyy kahden hahmon, Lauran ja Bertan suhteen kehitykseen vuosien varrella.

Minulla oli jo aluksi yksinkertainen luonnos tarinasta. Luonnos oli vain ranskalaisilla viivoilla tehty tiivistelmä siitä, mitä missäkin luvussa kuuluisi tapahtua. Näiden pohjalta aloin kirjoittaa varsinaista proosaa.

Keskeisin tavoitteeni oli muuttaa kirjoitustekniikkani täysin. Edellisiä kirjojani työstäessäni olen editoinut tekstiä samalla, kun kirjoitan. Tämä hidasti työn etenemistä merkittävästi, koska jäin hiomaan lukuja täydellisiksi sen sijaan, että olisin tuottanut lisää tekstiä. Halusin oppia kirjoittamaan koko tekstin ennen kuin alan editoimaan. En ollut kokeillut tätä aikaisemmin, mutta uskoin sen olevan tehokkaampaa ja auttavan minua hahmottamaan tarinaani kokonaisuutena yksityiskohtien sijaan.

Huomasin nopeasti tehneeni oikean päätöksen, kun päätin muuttaa tekniikkaani. Tekstiä syntyi paljon nopeammin, enkä ollut läheskään yhtä stressaantunut kuin aikaisempien kirjojen kanssa. Pystyin hahmottamaan paremmin mitä tein ja mitä muutoksia tekisin, kun alkaisin editoimaan. Minun oli helpompi nähdä tarinani kokonaisuutena yksittäisten kohtausten sijasta.

Haasteitakin kuitenkin oli. Kuten aina, keskittymiskykyni on äärimmäisen ailahteleva. Toisinaan pystyn työskentelemään tuntikausia tauotta ja toisinaan minusta ei ollut kirjoittamaan sanaakaan. Aloin jossain vaiheessa taistelemaan tätä vastaan. Jos en kyennyt kirjoittamaan tekstiä eteenpäin, siirryin suunnittelemaan seuraavia kohtauksia ranskalaisilla viivoilla. Näin työ eteni aina jollakin tavalla, vaikka en olisikaan pystynyt kirjoittamaan varsinaista tekstiä.

Vaikka koin vähemmän paineita kuin aikaisempien kirjojeni kanssa, minun oli vaikea päästää irti perfektionismista. Monta kertaa halusin palata takaisin tekstissä ja korjata jotain, jotta uusi tarinaan tuomani elementti toimisi koko tekstin pituudella sen sijaan, että olisin vain jatkanut eteenpäin. Jäin useaan otteeseen myös pitkiksi ajoiksi jumiin kohtauksiin, joihin minun ei todella olisi tarvinnut jumittaa. Projektin loppupuolella aloin oppia eroon tästä ja aloin vain kirjoittamaan jotakin, minkä avulla pääsisin jatkamaan eteenpäin. Tämä on editointivaiheessa aiheuttanut minulle hieman lisää päänvaivaa, mutta koen sen silti yleisesti kehittäneen minua kirjailijana.